Vuoden loppu on kaiken alku

Taidan olla niitä ihmisiä, joille vuodenvaihde edustaa maksimaalista suursiivousta/inventaariota/välitilinpäätöstä elämän kaikilla mahdollisilla kuviteltavilla osa-alueilla. Siivoan kaapit ja sähköpostit, suoritan vuosittaiset terveystarkastukset ja kuntotestit, vaihdan pankin ja vakuutusyhtiön, alan konmarittaa, pelata minimalismipeliä ja hengittää syvään joka aamu ennen aamukahvia. Lupaan halata ihmisiä, eläimiä ja puita (paitsi en eläimiä) enemmän, enkä enää suostu kiireen vietäväksi. Syön mustikoita ja kasvatan yrttejä ikkunalaudalla. Säilytän muutaman tarkkaan valitun paheen, jotta en ala ärsyttää muita ihmisiä tarpeettomasti.

Tammikuu on kuukausien maanantai ja melkein samaan yltää myös syyskuu. Elokuu ei ehdi maanantaiksi vaan kelluu kesän ja syksyn välitilassa vähän kuin sunnuntai-ilta. Ei siinä oikeasti ole sitä potkua, jota maanantailta vaaditaan. Tammikuulla on potkua ja sen takia siihen kannattaa panostaa. Maanantai on viikonpäivien puhdas lupaus - tabula rasa, mahdollisuus uuteen alkuun - ja koko vuoden mittakaavassa niin on tammikuukin.

Ihana tammikuu. Kuin ihmeen kaupalla kaikki hyvä alkaa tammikuussa ja samantien myös kaikki huono saa loppunsa, ihan samassa aikaikkunassa. On oikeastaan ihme, ettei tästä ihmeestä ole syntynyt enempää lauluja tai runoutta. Se, kuka keksi rakkauden, on kaikkien huulilla, mutta kuka ihmettelee kuka keksi tammikuun? Jenni Vartiainen lienee ainoa nopeasti tunnistettava artisti, joka on nostanut tammikuun kaiken kansan tietoisuuteen varsin puhuttelevalla lyriikallaan: 

On tammikuu pitkä ja tipaton

Tammikuu synkkä ja hipaton
Vain sinusta oon selvästi päihtynyt
Tähän elämään uudestisyntynyt.

Suomen kielessä tammi tarkoittaa napaa, akselia, keskipuuta. Tämä kuu jakaa vaikean talviajan kahtia ja on siten keskellä. Se on siis talven keskus.

Tammikuuhun panostaminen on ehdottomasti helpointa joulukuussa. Jo helmikuussa se on huomattavasti haastavampaa, ellei mahdotonta. Jouluperinteet rohkaisevat kaikenlaiseen listaamiseen, järjestämiseen ja raivaamiseen, jotka siloittavat tietä tammikuulle. Ihan kaikki on mahdollista tammikuussa - joulukuun puolelta katsottuna. Joulukuussa voi laiskotella, tuhlata, koristella, ja nautiskella rauhassa. Rajan toisella puolella taas - joulukuusen ja ilotulitusrakettien takana - odottaa ryhti, säästäminen, askeesi ja arki.

Ja sitten tammikuun alkupuolella, helmikuuta kohti mennessä, tästä joulukuun unesta voi herätä virkistyneenä ja jatkaa kuten aina ennenkin.