Asiaton viesti

Olen ilahduttanut itseäni ja suurta yleisöä tällä blogilla nyt hiukan yli vuoden. Julkaisuja on ilmestynyt harvakseltaan, noin kerran kuukaudessa. Julkaisemattomia tekstejä on syntynyt suurin piirtein saman verran.

Lukijoita blogilla on ollut omasta mielestäni hämmästyttävän paljon senkin jälkeen, kun poistin laskurista omat käyntini ja sukulaiset, joiden velvollisuus on ollut lukea jokainen postaus. Itsekin olen yrittänyt lukea jokaisen tekstini ainakin kerran sen kirjoittamisen jälkeen. Ihan hyvin se on mennyt, vaikka lukukokemukseen onkin usein liittynyt joku merkillinen vierauden tunne.

Mistä sitten olen kirjoittanut? Kuvitelma siitä, että blogillani olisi joku punainen lanka, tyrehtyi alkuunsa siinä kolmannen postauksen paikkeilla. Ei ole ollut mitään punaista lankaa. Aiheet ovat tulleet mieleen yksi kerrallaan ja aika irrallisina, hyvin epämääräistä logiikkaa noudattaen. Sitä sun tätä, sekä että. Kaikenlaista. Matkakokemuksia, tonttuja ja maanantai - näin tämä blogi noin lyhyesti kiteytettynä. Ja silti asiaa on tuntunut riittävän.

Ilmeisesti vuosi onkin se mitta, jolle riittää asiaa tikustakin, ainakin tällä lailla jaksotettuna. Sen vuoden jälkeen vaan ei tunnu löytyvän enää mitään uutta sanottavaa. Ei kerta kaikkiaan yhtä ainutta asiaa, josta pystyisi jotain kirjoittamaan. Tai pystyisi, mutta ei tarvitse.

Ainoa mikä tässä tilanteessa sitten syntyy, onkin asiaton viesti.

Luultavasti annan kuitenkin itselleni armoa tämän blogin kanssa, mutta lukijoilleni en. Otetaan nyt näistä tämän vuoden asiasanoista vaikka maanantairauha, keskeneräisyys, tuplataskaaminen ja disko - jospa niiden kautta löytyisi Asioiden Tonava taas ensi vuonna.

Periksi en anna missään nimessä, oli asiaa tai ei.