Matkaseuraa ja seuraelämää seuramatkalla ja elämässä

Matkateema, osa 2. Elämä on kuin matka, mutta matka se vasta onkin kuin elämä. Ja matkalle mahtuu seuraa jos jonkinlaista. Löytyy sitä itse valittua seuraa ja sitten löytyy matkanjärjestäjän tai sattuman järjestämää seuraa: eri ikäistä, eriväristä, eri mieltä olevaa ja eri paikoista kotoisin olevaa porukkaa, vähän matkakohteesta riippuen. Keskiverron, keskiluokkaisen ja keski-ikäisen suomalaisen matkalle ja elämään mahtuu melkein kohteesta riippumatta aika varmasti joku Siilijärveltä, joku Lahesta ja joku josta ei pirukaan ota selvää, kun ei se suostu kertomaan itsestään mitään.

Elämästä voi joissain tapauksissa selvitä kertomatta itsestään juurikaan mitään seuralaisilleen, mutta matkalla se riippuu oppaasta. Jos oppaaksi sattuu reipas ja seuraleikkeihin mieltynyt "Anne", huomaat pian tietäväsi matkaseurueestasi enemmän kuin kotiin jääneestä puolisostasi. Jos taas opas on enemmän "Ritva"-tyyppiä, saa koko seurue vetäytyä rauhassa kuoreensa, mutta sen sijaan Ritvasta tiedämme matkan jälkeen kaiken.

Kokenut matkustaja tunnistaa matkaseuralaistensa roolit viidessä minuutissa. Tuo rouva ei tyydy mihinkään majoitusta, ruokailua tai aikatauluja koskevaan ratkaisuun, vaikka ne on präntätty matkaesitteeseen ja ohjelmaan moneen kertaan jo ennen matkalle lähtöä. Hän tulee vaihtamaan hotellihuoneensa ja mahdollisesti koko hotellin ennen ensimmäisen päivän iltaa. Oppaan viereen istumaan pyrkinyt pariskunta tulee ehdottamaan koko ryhmälle ylimääräistä yhteistä ohjelmaa kaikkiin niihin kohtiin ohjelmassa, joissa lukee "omaehtoista tutustumista kohteeseen". Nuo kolme naista taas ovat alleviivanneet ohjelmasta nimenomaan ne kohdat, joissa lukee "omaehtoista tutustumista kohteeseen" ja merkkailleet punaisia kysymysmerkkejä kohtiin "yhteinen lounas" ja "tutustumista kohteeseen oppaan johdatuksella".

Matkasta selviytymisen strategiat ovat kullekin matkustajatyypille ominaisia, hienovaraisia ja pätevät elämään yleensäkin. Yksinäinen susi järjestää aamiaispöytänsä sen näköiseksi, että odottaa siihen saapuvaksi seuraa, jolloin siihen ei valitettavasti enää mahdu muita. Vaikutelman vahvistamiseksi susi vilkuilee jatkuvasti kelloa ja ovea ja joissain tapauksissa vastailee näyttävästi jopa puhelimeen, joka ei ole soinut: "Ok joo...joo, olen varannut teille pöydän, ai just ootte tulossa?" Muussa elämässä samaa toimintoa voi toteuttaa vaikka outlook-kalenterissa, jossa päivät ja illat saa näyttämään varsin varatuilta merkkaamalla niihin yksityistapahtumina esimerkiksi kaupassa käynnit, viikon tv-sarjat ja ajattelutauot. "Ai pikkujoulut torstai-iltana kolmen kuukauden päästä? Sori ei käy, on ihan täyttä!"

Seuraa janoava ei anna edellisten strategioiden mitenkään häiritä itseään. Hän siirtää epämääräisillä laukku- ja kaulaliinamytyillä varatuiksi merkatut tuolit määrätietoisesti lähemmäs toisiaan, raahaa pöydän viereen oman tyhjän tuolinsa, täräyttää puurolautasen pöytään ja pyytää yksinäistä sutta merkkaamaan listaansa, mihin kaikkeen ylimääräiseen ohjelmaan tämä aikoo matkalla osallistua. Jolloin yksinäinen susi kaivaa salamannopeasti esiin outlook-kalenterinsa ja toteaa harmikseen olevansa varattuna ajankohtina. Ja niin edelleen...

Viimeisenä matkapäivänä matkalainen on niin onnellinen lähestyvästä kotiinpaluusta, että huomaa hämmästyksekseen olevansa varsin kiintynyt sekä matkaoppaaseen että -seuraan. Hätäisimmät vaihtavat jo puhelinnumeroita ja yksinäinen susikin suostuu ryhmäkuvaan lentokentän baarissa.

Maanantai-aamuna alkaa uuden matkan varaaminen. Jos tällä kertaa lähtisikin omatoimimatkalle Intiaan tai yksin reilaamaan Europpaan? Tai jos sittenkin varaisi matkan, jossa mukana tulisi opas ja ihan pieni seurue. Tai vähän isompikin seurue, ei se nyt välttämättä niin paha ole.