22.12.2015

Vuoden loppu on kaiken alku

Taidan olla niitä ihmisiä, joille vuodenvaihde edustaa maksimaalista suursiivousta/inventaariota/välitilinpäätöstä elämän kaikilla mahdollisilla kuviteltavilla osa-alueilla. Siivoan kaapit ja sähköpostit, suoritan vuosittaiset terveystarkastukset ja kuntotestit, vaihdan pankin ja vakuutusyhtiön, alan konmarittaa, pelata minimalismipeliä ja hengittää syvään joka aamu ennen aamukahvia. Lupaan halata ihmisiä, eläimiä ja puita (paitsi en eläimiä) enemmän, enkä enää suostu kiireen vietäväksi. Syön mustikoita ja kasvatan yrttejä ikkunalaudalla. Säilytän muutaman tarkkaan valitun paheen, jotta en ala ärsyttää muita ihmisiä tarpeettomasti.

Tammikuu on kuukausien maanantai ja melkein samaan yltää myös syyskuu. Elokuu ei ehdi maanantaiksi vaan kelluu kesän ja syksyn välitilassa vähän kuin sunnuntai-ilta. Ei siinä oikeasti ole sitä potkua, jota maanantailta vaaditaan. Tammikuulla on potkua ja sen takia siihen kannattaa panostaa. Maanantai on viikonpäivien puhdas lupaus - tabula rasa, mahdollisuus uuteen alkuun - ja koko vuoden mittakaavassa niin on tammikuukin.

Ihana tammikuu. Kuin ihmeen kaupalla kaikki hyvä alkaa tammikuussa ja samantien myös kaikki huono saa loppunsa, ihan samassa aikaikkunassa. On oikeastaan ihme, ettei tästä ihmeestä ole syntynyt enempää lauluja tai runoutta. Se, kuka keksi rakkauden, on kaikkien huulilla, mutta kuka ihmettelee kuka keksi tammikuun? Jenni Vartiainen lienee ainoa nopeasti tunnistettava artisti, joka on nostanut tammikuun kaiken kansan tietoisuuteen varsin puhuttelevalla lyriikallaan: 

On tammikuu pitkä ja tipaton
Tammikuu synkkä ja hipaton
Vain sinusta oon selvästi päihtynyt
Tähän elämään uudestisyntynyt.

Suomen kielessä tammi tarkoittaa napaa, akselia, keskipuuta. Tämä kuu jakaa vaikean talviajan kahtia ja on siten keskellä. Se on siis talven keskus.

Tammikuuhun panostaminen on ehdottomasti helpointa joulukuussa. Jo helmikuussa se on huomattavasti haastavampaa, ellei mahdotonta. Jouluperinteet rohkaisevat kaikenlaiseen listaamiseen, järjestämiseen ja raivaamiseen, jotka siloittavat tietä tammikuulle. Ihan kaikki on mahdollista tammikuussa - joulukuun puolelta katsottuna. Joulukuussa voi laiskotella, tuhlata, koristella, ja nautiskella rauhassa. Rajan toisella puolella taas - joulukuusen ja ilotulitusrakettien takana - odottaa ryhti, säästäminen, askeesi ja arki.




Ja sitten tammikuun alkupuolella, helmikuuta kohti mennessä, tästä joulukuun unesta voi herätä virkistyneenä ja jatkaa kuten aina ennenkin.

15.12.2015

Tulkintoja tontuista

Pakko varoittaa jo etukäteen: Jos tonttu on sinulle sympaattinen ja hellyttävä satuhahmo, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Tässä tekstissä nimittäin pureudutaan tonttujen todellisiin luonteenpiirteisiin ja tarkoitusperiin, eikä niillä valitettavasti ole mitään tekemistä sympatian tai satujen kanssa.

Tonttuja on kaikkialla ympäri vuoden, joka puolella yhteiskuntaa. Ruuhkabusseissa, kahviloissa ja pankkijonoissa. Virkapukua he käyttävät vain kausittain ja tässähän se ongelma piileekin: Eivät tontut rajoita tonttuiluaan jouluun, vaikka Joulupukin toimeksiannot heidän julkisuuskuvaansa leimaavatkin.

Tonttujen ammattikunnan globaali pääviesti on: "Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa." ja tällä viestillä on erittäin lamaannuttava vaikutus esimerkiksi maanantai-aamuisin työpaikoilla. Juuri kun ajattelet aloittavasi työviikon hyvällä fiiliksellä meluamalla hiukan kahvihuoneessa, jostain alitajunnasta tulee viesti: "...ei meluta saa..." ja alat vilkuilla ikkunoita pelonsekaisissa tunnelmissa. Se siitä työn imusta.

Wikipedian mukaan "Joulutonttujen kerrotaan tarkkailevan piilopaikoistaan lapsia selvittääkseen, ovatko nämä kilttejä." No eihän se tontuille todellisuudessa riitä. He tarkkailevat piiloistaan sanomalehtien, iPadien ja silmälasiensa takana myös aikuisia: Ollaanko täällä oltu kilttejä? Ja taivas varjele jos ei olla... Nimittäin verkosta löytyvän lähteen mukaan "nykyään joulutontut toimivat Joulupukin apulaisina mm. tiedustelutehtävissä ja kertovat kuulumiset Joulupukille". Että ei se vielä mitään, jos tontut kyttäävät ja kontrolloivat virheitäsi, ne sotkevat siihen myös Joulupukin!

Tontut kuormittavat myös terveyskeskuksia epätyypillisillä elintavoillaan. Eräänkin lääkärin epätoivoissaan kirjaama diagnoosi on päätynyt suomalaiseksi laululyriikaksi saakka: "Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan. Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta." No ei kai se saa unta, jos sillä on tapana arkiaamuista iltaan saakka kyttäillä muiden tekemistä ikkunan takaa ja muista piilopaikoista! Ilmeisesti ongelma on unettomuuttakin paljon hankalampi ja laajempi vyyhti, koska toisen potilaskertomuksen mukaan "Nukkuu tonttu lailla pöllön päivän joulukuun". Ei kuulosta normaalilta.

Kaiken kaikkiaan tontut ovat häikäilemätöntä porukkaa ja perustavat toimintansa katteettoman markkinointiviestinnän varaan. Kukapa ei olisi kuullut totena väittämää "Pikkuinen tonttu hyppeli näin, jalassa tossut väärinpäin." Matti Makkosen dokumentaarinen runo kuitenkin kumoaa yksiselitteisesti myytin tontusta pirteänä ja ahkerana toimijana. Mitä vielä: "Tontut touhujamme kahtoo, joku puuron, kinkun laittaa." Joku laittaa ja joku laittaa ja jotkut muut vain "kahtoo" päältä - no just!




Mutta ei siinä mitään, kiitos vaan joulutervehdyksestä, jossa luki "Tontun saattaa nähdä missä vaan, lähetin sen sinuakin katsomaan."

14.12.2015

Väsynyt on poikki

Väsymystä on montaa eri lajia. Tässä vaiheessa vuotta kuulee usein puhuttavan kisaväsymyksestä. Kisaväsymys viittaa tiettyyn urakkaan ja tilanteeseen, jossa joku on antanut kaikkensa. Väsyttää ja kisat saisivat jo päättyä. Reilun kisan jälkeen kisaväsymyksen taltuttaa parhaiten luomulääke eli lepo.

Sitten on sitä väsymystä, jonka paras synonyymi on ehkä ketutus. Se, kun ottaa päähän ja ketuttaa niin paljon, että mikään ei huvita eikä mitään jaksa. Tämän väsymyksen päihittämiseen on kaksi vaihtoehtoista vastareaktiota: hyökkääminen tai pakeneminen. Hankalaa ketutuksessa on se, että väsymys jää helposti hyökkäyksen ja/tai pakenemisen taakse ja ulkopuolisen on vaikea ymmärtää kettuuntuneen käyttäytymistä. Vuorovaikutuksessa on liian usein läsnä pahansuopa kettu, kun oikeasti paikalla kuuluisi olla herkkä ja loukattu murmeli. Asioiden pitäisi näissä tapauksissa ratketa puhumalla asioista, väsymys väistyisi sitä kautta ehkä parhaiten.

Kaikkein rankin väsymys on sitä, kun väsyttää jo niin paljon, ettei enää edes nukuta. Kun ei kerta kaikkiaan ole enää voimia ja ajatuskin avun pyytämisestä uuvuttaa. Väsynyt ei jaksa, väsynyt on poikki. Tähän väsymykseen ei ole toimivaa keittiöpsykologiaa eikä helppoja keinoja, vaan avuksi pitää saada mahdollisimman nopeasti ammattilaiset. 

Kaikki väsymys ei kuitenkaan ole negatiivista vaan myös voimaannuttavaa. Ihan parasta on yliväsynyt joukkohysteria, jolloin päästetään irti kaikesta järkevästä ja hekotetaan tyhmille jutuille. Vai olisiko parasta sittenkin ylipitkän lenkin, valtavan itse kootun halkopinon tai flow-tilassa vietetyn koulutuspäivän aiheuttama väsymys? Se, kun olo on kuin puhkaistulla ilmapallolla - kevyesti tyhjä.

Aikoinaan loukkaannuin, kun kollega veti minut vakavana sivuun workshopissa ja sanoin minun kuulostavan katkeralta ja väsyneeltä. Ja kun esimies pyysi (muutamaa vuotta myöhemmin)  firman juhlissa hyvää herraseuraani ottamaan yhteyttä, jos ketutus tai kisaväsymys joskus nostaisivat päätään ja vaikuttaisivat kotioloihin. Tai kun hyvä ystävä totesi, että näytän ihan järkyttävän väsyneeltä.

Nyky-ymmärrykselläni tulkitsen nuo interventiot välittämisenä ja huolenpitona. Minä olin näille huomauttajille tärkeämpi, kuin väsymystä aiheuttava tilanne. No, kun näistä tilanteista on selvitty, miten minä nyt läheisenä, kollegana tai esimiehenä opin tarttumaan näihin tilanteisiin ja tunnistamaan uupumisen? Entä miten me velvollisuudentuntoiset ja kuuliaiset kansalaiset opimme ottamaan vastaan apua, kun meillä onnellisilla siihen useimmiten on mahdollisuus?

Pimeys ja sateinen sää lisäävät väsymystä. Toisaalta valoja syttyy ihan uusiin paikkoihin ja ne erottuvat pimeydessä kirkkaammin ja paremmin. Toivottavasti vuodenvaihteen väsymys on pääosin sellaista, jonka lepo, tauot ja läheiset ihmiset saavat kääntymään hyväksi energiaksi kevättä kohti.






6.12.2015

Matkaseuraa ja seuraelämää seuramatkalla ja elämässä

Matkateema, osa 2. Elämä on kuin matka, mutta matka se vasta onkin kuin elämä. Ja matkalle mahtuu seuraa jos jonkinlaista. Löytyy sitä itse valittua seuraa ja sitten löytyy matkanjärjestäjän tai sattuman järjestämää seuraa: eri ikäistä, eriväristä, eri mieltä olevaa ja eri paikoista kotoisin olevaa porukkaa, vähän matkakohteesta riippuen. Keskiverron, keskiluokkaisen ja keski-ikäisen suomalaisen matkalle ja elämään mahtuu melkein kohteesta riippumatta aika varmasti joku Siilijärveltä, joku Lahesta ja joku josta ei pirukaan ota selvää, kun ei se suostu kertomaan itsestään mitään.

Elämästä voi joissain tapauksissa selvitä kertomatta itsestään juurikaan mitään seuralaisilleen, mutta matkalla se riippuu oppaasta. Jos oppaaksi sattuu reipas ja seuraleikkeihin mieltynyt "Anne", huomaat pian tietäväsi matkaseurueestasi enemmän kuin kotiin jääneestä puolisostasi. Jos taas opas on enemmän "Ritva"-tyyppiä, saa koko seurue vetäytyä rauhassa kuoreensa, mutta sen sijaan Ritvasta tiedämme matkan jälkeen kaiken.

Kokenut matkustaja tunnistaa matkaseuralaistensa roolit viidessä minuutissa. Tuo rouva ei tyydy mihinkään majoitusta, ruokailua tai aikatauluja koskevaan ratkaisuun, vaikka ne on präntätty matkaesitteeseen ja ohjelmaan moneen kertaan jo ennen matkalle lähtöä. Hän tulee vaihtamaan hotellihuoneensa ja mahdollisesti koko hotellin ennen ensimmäisen päivän iltaa. Oppaan viereen istumaan pyrkinyt pariskunta tulee ehdottamaan koko ryhmälle ylimääräistä yhteistä ohjelmaa kaikkiin niihin kohtiin ohjelmassa, joissa lukee "omaehtoista tutustumista kohteeseen". Nuo kolme naista taas ovat alleviivanneet ohjelmasta nimenomaan ne kohdat, joissa lukee "omaehtoista tutustumista kohteeseen" ja merkkailleet punaisia kysymysmerkkejä kohtiin "yhteinen lounas" ja "tutustumista kohteeseen oppaan johdatuksella".

Matkasta selviytymisen strategiat ovat kullekin matkustajatyypille ominaisia, hienovaraisia ja pätevät elämään yleensäkin. Yksinäinen susi järjestää aamiaispöytänsä sen näköiseksi, että odottaa siihen saapuvaksi seuraa, jolloin siihen ei valitettavasti enää mahdu muita. Vaikutelman vahvistamiseksi susi vilkuilee jatkuvasti kelloa ja ovea ja joissain tapauksissa vastailee näyttävästi jopa puhelimeen, joka ei ole soinut: "Ok joo...joo, olen varannut teille pöydän, ai just ootte tulossa?" Muussa elämässä samaa toimintoa voi toteuttaa vaikka outlook-kalenterissa, jossa päivät ja illat saa näyttämään varsin varatuilta merkkaamalla niihin yksityistapahtumina esimerkiksi kaupassa käynnit, viikon tv-sarjat ja ajattelutauot. "Ai pikkujoulut torstai-iltana kolmen kuukauden päästä? Sori ei käy, on ihan täyttä!"

Seuraa janoava ei anna edellisten strategioiden mitenkään häiritä itseään. Hän siirtää epämääräisillä laukku- ja kaulaliinamytyillä varatuiksi merkatut tuolit määrätietoisesti lähemmäs toisiaan, raahaa pöydän viereen oman tyhjän tuolinsa, täräyttää puurolautasen pöytään ja pyytää yksinäistä sutta merkkaamaan listaansa, mihin kaikkeen ylimääräiseen ohjelmaan tämä aikoo matkalla osallistua. Jolloin yksinäinen susi kaivaa salamannopeasti esiin outlook-kalenterinsa ja toteaa harmikseen olevansa varattuna ajankohtina. Ja niin edelleen...

Viimeisenä matkapäivänä matkalainen on niin onnellinen lähestyvästä kotiinpaluusta, että huomaa hämmästyksekseen olevansa varsin kiintynyt sekä matkaoppaaseen että -seuraan. Hätäisimmät vaihtavat jo puhelinnumeroita ja yksinäinen susikin suostuu ryhmäkuvaan lentokentän baarissa.

Maanantai-aamuna alkaa uuden matkan varaaminen. Jos tällä kertaa lähtisikin omatoimimatkalle Intiaan tai yksin reilaamaan Europpaan? Tai jos sittenkin varaisi matkan, jossa mukana tulisi opas ja ihan pieni seurue. Tai vähän isompikin seurue, ei se nyt välttämättä niin paha ole.








30.11.2015

Merkityksettömien muistojen matkaopas

Kaikkihan me tiedämme ne merkitykselliset muistot ja monumentit, jotka pitää nähdä ja kokea suosituissa matkakohteissa. Eiffel-torni, Vapaudenpatsas, Sibelius-monumentti, Berliinin muurin muisto ja niin edelleen. Meiltä ei puutu merkityksellisten muistojen oppaita, blogeja ja palveluja, mutta sen sijaan meiltä puuttuu merkityksettömien muistojen matkaopas.

Merkityksettömien muistojen matkaopas kokoaa yhteen kaikista maailman paikoista sellaiset tarinat, joiden ei uskoisi ketään kiinnostavan. Yleisesti ottaen ne eivät kiinnostakaan, mutta joissain tapauksissa niillä saattaa sittenkin olla merkitystä.

Otetaan nyt esimerkiksi koko perheen kesälomareissut ympäri Suomea täydellä autolastilla. Tämän maan pikateiden varsille ei millään riitä kovin montaa merkityksellistä muistoa tai nähtävyyttä, jos lähteenä käyttää nyt olemassa olevia oppaita. Vaan annas olla, jos käytettävissä olisi puhelimeen ladattava sovellus - merkityksettömien muistojen matkaopas - eräänlainen virtuaalinen Elias Lönnrot.

Sovellus tunnistaisi seurueen sijainnin ja sieltä saisi ulos kaikki siihen nimenomaiseen sijaintiin ladatut merkityksettömät muistot - tietenkin kyseisen paikan omalla omintakeisella nuotilla ja murteella. "Nonni. Tos vasemalla näkkyy ABC-asema, jossa Virtasen Pekka istuu ylleensä maanantaista perjantaihin tähän aikaan lounassämpylällä. Virtasen Pekkahan me tiijetään kaikki us-ko-mat-to-mas-ta supliikistaan ja senpä takia hänen pöytäänsä on aina tulijoita." tai "Gyl gai tosa taas on Kustavin ainoa Sale." tai "Nyt ohitatte vanhan ladon, jonka pihalle meidän perhe parkkeerasi toukokuussa ku Aapeli alko voida huonosti."

Muiden muistoihin tutustumisen lisäksi sovellus siis mahdollistaisi henkilökohtaisten muistojen tallettamisen omaan ja muiden käyttöön. Ei tulisi enää aika pitkäksi pitkälläkään matkalla, kun kaiken näkemänsä ja kokemansa merkityksettömän asian voisi ladata matkaoppaaseen. Palvelulla olisi ihan oma roolinsa tunnelman ja perherauhan luomisessa: loppuisivat ne kinastelut siitäkin, mitä tuli nähtyä ja tehtyä viime vuonna samalla reissulla.

"No niin, näynkö mä ny kuvassa? Taivassalon torin vasemmanpuoleisen laidan mansikkakojun mansikat ovat paitti halpoja, myös hyviä." "Ihan sama mulle mikä kansallismaisema tää Koli muka on, yhtä pimeetä ja synkkää tällä tienpätkällä on joka maanantai." Niin pientä sivutietä tai laiturinnokkaa ei olisikaan, mihin joku ei haluaisi jättää merkityksetöntä muistoaan.

Eikä ole mitenkään kiveen kirjoitettu, etteikö näillä alun perin merkityksettömillä muistoilla jossain vaiheessa olisi jollekin yhtä suurta tai jopa suurempaa merkitystä kuin muistonsa sovellukseen ladanneelle henkilöllekin.


Kuva: Merkityksetön muisto kesältä 2015.

29.11.2015

Joulurauha ja aikalahjoja


Julistan joulurauhan alkavan maanantaina ja samalla annan aikalahjan perheelle, työkavereille ja yhteistyökumppaneille. Jos minulta tullut kysymys, pyyntö, ehdotus tai vastausta odottava meili painaa to-do listallasi, siirrä se alimmalle riville ja palaa tarvittaessa asiaan tammikuun puolivälissä - soitan kyllä, jos on ihan pakko. Tammikuuhun mennessä asia voi muutenkin olla jo muuttunut, vanhentunut tai ehkä se on kokonaan menettänyt merkityksensä.

Jos mietit, pitäisikö meidän nähdä ennen joulua kaiken kiireen keskellä, älä mieti. Ei pidä. Nähdään vaikka helmikuussa, kun on enemmän aikaa. Älä myöskään mieti, miten ilahduttaisit minua ennen joulua. Kaikista eniten ilahdun siitä, jos rauhoitat joulukuun ja uskot, ettei maailman pidä tulla valmiiksi vielä tänäkään vuonna.

Pikkujoulut voi yhdistää laskiaiseen, eikä silläkään ole kiire.

Joulurauhaa voi rakentaa myös määrätietoisella suunnitelmalla esimerkiksi näin:

10 askelta joulurauhan saavuttamiseksi

1. Istu alas ja tee lista. Listaa ylös kaikki teot, mitä joulun onnistuminen edellyttää.
2. Kasva aikuiseksi. Onko sillä oikeasti väliä, oletko itse käärinyt itse tekemäsi lahjasi itse koristeltuihin pakettipapereihin?
3. Karsi listalta kaikki se, minkä voit.
4. Lämmitä glögiä ja juo se.
5. Jatka listan karsimista.
6. Lämmitä lisää glögiä ja juo se.
7. Jatka listan karsimista ja pura jäljelle jääneet teot kalenteriin.
8. Ylläty iloisesti, kun huomaat kalenterisi jatkuvan joulun jälkeiseen aikaan. Ripottele valtaosa listan tekemisistä tammi-helmikuulle.
9. Tee listalle jääneet teot kalenterisi mukaan.
10. Älä tee mitään muuta.

Joulurauhan saa myös antamalla lahjan tuntemattomalle, esimerkiksi ostamalla kukan vanhukselle, jolla ei ole omia läheisiä (kiitos vinkistä FB-ystäväni!):

http://www.homeinstead.fi/ole-joulupukkina-seniorille

Jos kukan lahjoittaminen ei ole listallasi ja teet sen silti, voit vastineeksi poistaa kalenteristasi jotakin ja istahtaa alas glögille. Aikalahja!







27.11.2015

Ilo on meidän puolellamme

Oppimisen ilo on oppivelvollisuuden uusi musta. Suomalainen yrittäjyys, koulutusvienti ja digiloikka lepäävät oppimisen ilon varassa. Kasvatustieteilijät, filosofit, kauppatieteilijät, humanistit, innovoijat, tutkijat, kehittäjät ja konsultit ovat harvoin olleet yhtä samaa mieltä mistään muusta kuin ilon merkityksestä oppimiselle. Oppiminen ilman iloa on epätodennäköistä, keinotekoista ja epäilyttävää.

Koska meitä kiinnostaa oppimisen edistäminen, meitä kiinnostaa myös ilon edistäminen. Ilohan on meidän puolellamme.

Mistä oppimisen ilo sitten kumpuaa? Oma ajankohtainen kokemukseni liittyy tämän blogin kirjoittamiseen. Ensin olin itsekseni iloinen ideasta, sen jälkeen ilahduin hyvistä toteutusvinkeistä ja -linkeistä, sitten kokeilin ja jaoin tuotoksen ja lopulta iloitsin välittömästä palautteesta. Koko prosessin ajan koin puhdasta, silkkaa oppimisen iloa. Ehkä se ei ollut sellaista iloa, mitä koin viime viikolla kun Andre Wickström lisäsi Stand Up-showssaan erilaisiin sanoihin "saaristolais"-etuliitteen, mutta kyllä se iloa oli. Ja joka tapauksessa se oli iloisempaa iloa kuin se, mitä koin kun viereisellä kaistalla ajelehtiva pakettiauto osui edellään ajavan auton puskuriin sen sijaan, että olisi tärähtänyt minun autoni kylkeen.

Kokeneilta bloggareilta opin ilokseni (tai mahdollisen lukijan iloksi) että blogeissa ei jaaritella, vaan asiat kiteytetään listoiksi. Jos kaveri on löytänyt neljä iloa lisäävää asiaa, löydä sinä viisi! Oma listani oppimisen iloa edistävistä asioista on tässä:

Oppimisen ilon edistäjät

1. Havahtuminen siihen, mitä ei osaa.
2. Kipinä siihen, mitä voi tehdä oppiakseen.
3. Kontakti niihin, jotka voivat ohjata ja auttaa.
4. Palaute niiltä, jotka jo osaavat.

Se viides ja ehkä kaikkein arvokkain oppimisen ilon edistäjä on aika. Havahtuminen, syttyminen ja sytyttäminen, vuorovaikutus ja palautteen pyytäminen, antaminen ja hyödyntäminen edellyttävät aikaa ajattelulle ja olemiselle.

Oppimisen aika ei enää ole sama (ei kai ole koskaan ollutkaan) kuin opettajan ohjauksessa koulussa vietetty aika. Vastuu oppimisesta ja oppimisen ilosta ja toisaalta myös vapaus oppia valuu yli koulutilojen ja lukujärjestyksen kaikkialle sinne, missä oppijat muuten aikaansa viettävät. Kotiin ja kavereille, sosiaalisiin verkostoihin, metroihin, peleihin ja yhteisiin vapaa-ajan tiloihin. Formaalin oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien käytettävissä oleva aika taas näyttää yhä enemmän täyttyvän muualla tapahtuvan oppimisen tunnistamisella ja tunnustamisella, ohjauksella ja arvioinnilla.

Jos edelleen edes ajatuksissamme rajaamme oppimisen (ilon) ajan oppilaitoksessa tai koulussa vietettyyn aikaan, astumme miinaan sekä vallitsevan oppimiskäsityksen että koulutusta koskevien ankarien säästökuurien edessä.


Kun oppimisen ilo on ajasta ja paikasta riippumatonta, rakentuu samalla uudenlainen oppija. Pulpettirivin etupaikka täydentyy skeittirampilla, viittaaminen twiittaamisella ja läksyjen suorittaminen Minecraftin tai shakin pelaamisella. Ja näköjään sitä oppimisen iloa voi edistää ihan soffanpohjaltakin. Kyllä se ilo on meidän puolellamme.


24.11.2015

Maanantaikappaleita ja paloja maanantailta

Jos viikonpäivät ovat tuotteita tai palveluja, maanantain kohdalla on jokin brändäyksessä mennyt merkittävällä tavalla metsään. Miksi maanantain brändipersoona heijastelee ruuhkavuosien keskellä taistelevan, keski-ikäisen toimistotyöntekijän aamuyön tuntien peilikuvaa? Tai keskisuomalaisen, keskikokoisen huoltoaseman takapihaa keskellä marraskuuta? Tai keskimääräistä kehnompaa lopputulosta oikeastaan mistä vaan - maanantaikappaletta?

Kysehän voi yksinkertaisesti olla siitä, että emme ole osanneet määritellä maanantain kohderyhmää ja sen tarpeita oikein. Ehkä emme ole osanneet ottaa käyttäjiä mukaan maanantain muotoiluun, vaan olemme kompastuneet perisuomalaiseen syntiin, tuotekeskeisyyteen:

Yes, tämä seitsemäskin päivä toimii hyvin - tehokas aika alkaa kuudelta ja päättyy viiden paikkeilla ja siinä on tasan 24 tuntia ihan niin kuin näissä muissakin - ja sitä saa muuten kaikissa harmaan sävyissä.





Vai olemmeko yksinkertaisesti asemoineet maanantain väärin suhteessa sen kilpailijoihin? Jos maanantai olisi sijoitettu torstain ja lauantain väliin, markkinaosuus käyttäjien
sydämestä olisi todennäköisesti aivan toista luokkaa kuin nyt. Työyhteisön "Casual Monday" olisi itse asiassa viikon odotetuin päivä!

Tiukasti säädelty viikonpäiväpolitiikka tuo oman jähmeän lisänsä maanantain heikkoon markkina-asemaan. Kuka sen loppujen lopuksi määrittelee, että jokaisen viikon pitäisi alkaa samalla päivällä - miksei viikonpäivien järjestystä arvota joka viikko erikseen? Sovitaan, että ensi viikolla startataan tiistailla ja seuraavaksi tulee sunnuntai ja eletään sitten sen mukaan! Esimerkiksi torstaille tekisi ihan hyvää joutua välillä karaisemaan "toivoa täynnä" olevaa identiteettiään maanantain paikalla.

Tässä blogissa keskiössä ei kuitenkaan ole maanantai, vaan ihmettelyn aiheena on oppimisen ja työntekemisen ilo. Mitä meidän pitäisi nähdä ja tehdä toisin, jotta oppimisen ja työn iloa edistäviä tekijöitä olisi entistä enemmän ja niitä hidastavia tekijöitä entistä vähemmän? Jos maanantaina tuntuu pääsääntöisesti kurjalta lähteä töihin tai opiskelemaan, onko meidän helpompaa siirtää maanantai muualle vai voimmeko muuttaa jotain maanantain ympärillä tai takana olevaa tai siihen kietoutunutta estettä tai hidastetta?

Piece of Monday-blogi perustuu vahvaan visioon oppimisen ja työntekemisen ilosta. Tarkoitus on olla osa perhosvaikutusta, jonka globaali lopputulos on maanantairauha - mitä ikinä se sitten missäkin päin maailmaa juuri nyt merkitsee.

Ja tässä listattuna niitä aidoimpia Maanantaikappaleita - olkaapa hyvä!