Näytetään tekstit, joissa on tunniste työntekemisen ilo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työntekemisen ilo. Näytä kaikki tekstit

6.3.2016

Muutosten vuoristorataa takaperin

Suurin osa tuntemistani ihmisistä vastustaa itseään koskevia muutoksia kiihkeästi. Minä taas en todellakaan vastusta muutoksia, koska olen luonteeltani ja työroolissani innovaattori, muutosagentti ja kehittäjä.

Vastustan muutoksia ainoastaan silloin, kun ne ovat muutoksia väärään suuntaan. Väärään suuntaan menevät muutokset ovat sellaisia, joita yleensä ajavat ihmiset, joilla on ongelmia vision kanssa. Visio on joko väärä, tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Väärään suuntaan menevän vision tunnistaa helpoiten siitä, että se poikkeaa omasta visiostani.

Vastustan myös muutoksia, joissa visio on yhteinen omani kanssa, mutta tapa päästä sinne väärä. Tällöinkään en vastusta muutosta sinänsä, ainoastaan tapaa tehdä se. Väärin nähden, väärin tehden. Joskus harvoin huomaan vastustavani muutoksia siksi, että en oikein usko jonkun muun havainneen oleellista tarvetta muutokselle ennen itseäni. Tällaisissa tapauksissa olisi parasta, että huomaisimme yhdessä minun ehdottaneen muutosta jo kauan sitten ennen ketään muuta. Tällä tavalla mahdollinen muutosvastarinta - jota itse en mielelläni koe - saataisiin minimoitua.

Nykyaikana kuuluu korostaa epävarmuuden sietämisen ja kokeilukulttuurin merkitystä etenkin kehittämistyössä. Itse siedän epävarmuutta erinomaisesti ja kannustan kaikkia kokeiluihin! Epävarmuuden sietämisen varmistan siten, että minimoin kaikki riskit etukäteen huolellisesti erilaisilla ohjeilla, rajoituksilla ja pelisäännöillä - näin epäonnistumiselle jää hyvin vähän tilaa. Näissä raameissa kannustan kuitenkin kaikkiin mahdollisiin kokeiluihin. Kokeilu taas kannattaa tehdä niin, että sen tavoitteet, toteutustapa ja lopputulos on aika lailla tarkkaan suunniteltu etukäteen ja näistä suunnitelmista ei mielellään kokeilun aikana poiketa.

Muutosten onnistuminen edellyttää valintoja ja päätöksiä. Itselleni valintojen ja päätösten tekeminen on helppoa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka muutosten suunta ja tahti. Suuntaa voi minun puolestani vaihtaa melkein missä asiassa tahansa, kunhan pysytään samalla radalla kuin aina ennenkin. Eli käytännössä voidaan mennä eteenpäin tai taaksepäin, kunhan etukäteen päätetyltä radalta ei poiketa. Kun suunta on valittu, pitää enää päättää muutosten vauhdista. Oma nyrkkisääntöni on se, että yleensä kannattaa painaa samaan aikaan sekä jarrua että kaasua. Tällä yksinkertaisella tavalla tulee kätevästi minimoitua epäonnistuminen ja usein jopa pysyttyä paikallaan.

Mielelläni näenkin muutokset vuoristoratana, jonka olen itse rakentanut. Tällä radalla saa kulkea suhteellisen vapaasti etu- tai takaperin joko hitaasti tai nopeasti, ihan minun valinnoistani riippuen.

Ja luonnollisesti kaikki ovat tervetulleita tälle vuoristoradalle tekemään muutosta kanssani - kunhan ovat varanneet ja lunastaneet paikkansa etukäteen.





24.11.2015

Maanantaikappaleita ja paloja maanantailta

Jos viikonpäivät ovat tuotteita tai palveluja, maanantain kohdalla on jokin brändäyksessä mennyt merkittävällä tavalla metsään. Miksi maanantain brändipersoona heijastelee ruuhkavuosien keskellä taistelevan, keski-ikäisen toimistotyöntekijän aamuyön tuntien peilikuvaa? Tai keskisuomalaisen, keskikokoisen huoltoaseman takapihaa keskellä marraskuuta? Tai keskimääräistä kehnompaa lopputulosta oikeastaan mistä vaan - maanantaikappaletta?

Kysehän voi yksinkertaisesti olla siitä, että emme ole osanneet määritellä maanantain kohderyhmää ja sen tarpeita oikein. Ehkä emme ole osanneet ottaa käyttäjiä mukaan maanantain muotoiluun, vaan olemme kompastuneet perisuomalaiseen syntiin, tuotekeskeisyyteen:

Yes, tämä seitsemäskin päivä toimii hyvin - tehokas aika alkaa kuudelta ja päättyy viiden paikkeilla ja siinä on tasan 24 tuntia ihan niin kuin näissä muissakin - ja sitä saa muuten kaikissa harmaan sävyissä.





Vai olemmeko yksinkertaisesti asemoineet maanantain väärin suhteessa sen kilpailijoihin? Jos maanantai olisi sijoitettu torstain ja lauantain väliin, markkinaosuus käyttäjien
sydämestä olisi todennäköisesti aivan toista luokkaa kuin nyt. Työyhteisön "Casual Monday" olisi itse asiassa viikon odotetuin päivä!

Tiukasti säädelty viikonpäiväpolitiikka tuo oman jähmeän lisänsä maanantain heikkoon markkina-asemaan. Kuka sen loppujen lopuksi määrittelee, että jokaisen viikon pitäisi alkaa samalla päivällä - miksei viikonpäivien järjestystä arvota joka viikko erikseen? Sovitaan, että ensi viikolla startataan tiistailla ja seuraavaksi tulee sunnuntai ja eletään sitten sen mukaan! Esimerkiksi torstaille tekisi ihan hyvää joutua välillä karaisemaan "toivoa täynnä" olevaa identiteettiään maanantain paikalla.

Tässä blogissa keskiössä ei kuitenkaan ole maanantai, vaan ihmettelyn aiheena on oppimisen ja työntekemisen ilo. Mitä meidän pitäisi nähdä ja tehdä toisin, jotta oppimisen ja työn iloa edistäviä tekijöitä olisi entistä enemmän ja niitä hidastavia tekijöitä entistä vähemmän? Jos maanantaina tuntuu pääsääntöisesti kurjalta lähteä töihin tai opiskelemaan, onko meidän helpompaa siirtää maanantai muualle vai voimmeko muuttaa jotain maanantain ympärillä tai takana olevaa tai siihen kietoutunutta estettä tai hidastetta?

Piece of Monday-blogi perustuu vahvaan visioon oppimisen ja työntekemisen ilosta. Tarkoitus on olla osa perhosvaikutusta, jonka globaali lopputulos on maanantairauha - mitä ikinä se sitten missäkin päin maailmaa juuri nyt merkitsee.

Ja tässä listattuna niitä aidoimpia Maanantaikappaleita - olkaapa hyvä!