Koska meitä kiinnostaa oppimisen edistäminen, meitä kiinnostaa myös ilon edistäminen. Ilohan on meidän puolellamme.
Mistä oppimisen ilo sitten kumpuaa? Oma ajankohtainen kokemukseni liittyy tämän blogin kirjoittamiseen. Ensin olin itsekseni iloinen ideasta, sen jälkeen ilahduin hyvistä toteutusvinkeistä ja -linkeistä, sitten kokeilin ja jaoin tuotoksen ja lopulta iloitsin välittömästä palautteesta. Koko prosessin ajan koin puhdasta, silkkaa oppimisen iloa. Ehkä se ei ollut sellaista iloa, mitä koin viime viikolla kun Andre Wickström lisäsi Stand Up-showssaan erilaisiin sanoihin "saaristolais"-etuliitteen, mutta kyllä se iloa oli. Ja joka tapauksessa se oli iloisempaa iloa kuin se, mitä koin kun viereisellä kaistalla ajelehtiva pakettiauto osui edellään ajavan auton puskuriin sen sijaan, että olisi tärähtänyt minun autoni kylkeen.
Kokeneilta bloggareilta opin ilokseni (tai mahdollisen lukijan iloksi) että blogeissa ei jaaritella, vaan asiat kiteytetään listoiksi. Jos kaveri on löytänyt neljä iloa lisäävää asiaa, löydä sinä viisi! Oma listani oppimisen iloa edistävistä asioista on tässä:
Oppimisen ilon edistäjät
1. Havahtuminen siihen, mitä ei osaa.
2. Kipinä siihen, mitä voi tehdä oppiakseen.
3. Kontakti niihin, jotka voivat ohjata ja auttaa.
4. Palaute niiltä, jotka jo osaavat.
Se viides ja ehkä kaikkein arvokkain oppimisen ilon edistäjä on aika. Havahtuminen, syttyminen ja sytyttäminen, vuorovaikutus ja palautteen pyytäminen, antaminen ja hyödyntäminen edellyttävät aikaa ajattelulle ja olemiselle.
Oppimisen aika ei enää ole sama (ei kai ole koskaan ollutkaan) kuin opettajan ohjauksessa koulussa vietetty aika. Vastuu oppimisesta ja oppimisen ilosta ja toisaalta myös vapaus oppia valuu yli koulutilojen ja lukujärjestyksen kaikkialle sinne, missä oppijat muuten aikaansa viettävät. Kotiin ja kavereille, sosiaalisiin verkostoihin, metroihin, peleihin ja yhteisiin vapaa-ajan tiloihin. Formaalin oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien käytettävissä oleva aika taas näyttää yhä enemmän täyttyvän muualla tapahtuvan oppimisen tunnistamisella ja tunnustamisella, ohjauksella ja arvioinnilla.
Jos edelleen edes ajatuksissamme rajaamme oppimisen (ilon) ajan oppilaitoksessa tai koulussa vietettyyn aikaan, astumme miinaan sekä vallitsevan oppimiskäsityksen että koulutusta koskevien ankarien säästökuurien edessä.
Se viides ja ehkä kaikkein arvokkain oppimisen ilon edistäjä on aika. Havahtuminen, syttyminen ja sytyttäminen, vuorovaikutus ja palautteen pyytäminen, antaminen ja hyödyntäminen edellyttävät aikaa ajattelulle ja olemiselle.
Oppimisen aika ei enää ole sama (ei kai ole koskaan ollutkaan) kuin opettajan ohjauksessa koulussa vietetty aika. Vastuu oppimisesta ja oppimisen ilosta ja toisaalta myös vapaus oppia valuu yli koulutilojen ja lukujärjestyksen kaikkialle sinne, missä oppijat muuten aikaansa viettävät. Kotiin ja kavereille, sosiaalisiin verkostoihin, metroihin, peleihin ja yhteisiin vapaa-ajan tiloihin. Formaalin oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien käytettävissä oleva aika taas näyttää yhä enemmän täyttyvän muualla tapahtuvan oppimisen tunnistamisella ja tunnustamisella, ohjauksella ja arvioinnilla.
Jos edelleen edes ajatuksissamme rajaamme oppimisen (ilon) ajan oppilaitoksessa tai koulussa vietettyyn aikaan, astumme miinaan sekä vallitsevan oppimiskäsityksen että koulutusta koskevien ankarien säästökuurien edessä.
Kun oppimisen ilo on ajasta ja paikasta riippumatonta, rakentuu samalla uudenlainen oppija. Pulpettirivin etupaikka täydentyy skeittirampilla, viittaaminen twiittaamisella ja läksyjen suorittaminen Minecraftin tai shakin pelaamisella. Ja näköjään sitä oppimisen iloa voi edistää ihan soffanpohjaltakin. Kyllä se ilo on meidän puolellamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti