Näytetään tekstit, joissa on tunniste keski-ikä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keski-ikä. Näytä kaikki tekstit

5.3.2017

Singeriläinen vai hurahtaja?

Vastustan ihmisten keinotekoista luokittelua, kulttuurisia ja sosiaalisia stereotypioita, kategorisia olettamuksia ja dikotomioita noin yleensä. On kuitenkin olemassa tyypittely, jonka perusteella ihmiset voidaan jakaa yksiselitteisesti kahtia. Nämä kaksi ihmistyyppiä poikkeavat niin perustavalla tavalla toisistaan, että uskon eron olevan tilastollisesti merkittävä, universaali ja tosi.

Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ihmiset, jotka perehtyvät itseään kiinnostaviin asioihin huolellisesti ja omaksuvat uusia tapoja ja toimintoja osaksi elämäänsä järkevästi ja suunnitelmallisesti. Vähän niinkuin ompelukone, vakaasti ja tasaisesti tikkaamalla eteenpäin. Tiedättehän Singerin?

Singeriläinen henkilö, joka kiinnostuu vaikkapa kokkaamisesta, tutustuu monipuolisesti alan kirjallisuuteen, ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja kokeilee rauhallisesti uusia reseptejä. Tyypillisiä singeriläisiä toimintamalleja ovat vaihtoehtojen huolellinen vertailu ja päätösten tarkka harkitseminen. Singeriläiset voivat toki olla kiinnostuneita monista asioista samaan aikaan ja tällöin he ottavat käyttöön siksakkauksen. Mennään vaan eri suuntiin ja monelle alueelle, kunhan mennään suunnitellusti ja järjestyksessä, siksakkaamalla.

Toisesta kategoriasta löytyvät hurahtajat. Hurahtajat eivät kiinnostu, perehdy, paneudu tai tutustu asioihin, vaan hurahtavat niihin. Myös hurahtajan maailmaan mahtuu useampi kuin yksi kiinnostuksen kohde, mutta kaikki muut asiat ovat täysin alisteisia hurahdukselle.

Hurahtajan hurahtaminen noudattaa tiettyä kaavaa. Hurahdusta edellyttää piinallinen vaihe, jossa hurahtaja kärsii "kissa pistoksissa"-tuntemuksista ja tuntee käyvänsä samaan aikaan sekä ylikierroksilla että alikapasiteetilla. Elämästä tuntuu puuttuvan jotain ja olo on rauhaton. Siinä missä singeriläinen on elämäänsä pääosin tyytyväinen ja hakee siihen kaikessa rauhassa täydennystä, hurahtaja kokee ikävällä tavalla olevansa jotain aivan oleellista vailla. Hurahtajan alitajunta käy kovilla kierroksilla ja tuntosarvet ovat ulkona oikean hurahduskohteen tunnistamiseksi.

Varsinainen hurahtaminen tapahtuu sekunnin murto-osissa. Tyypillinen hetki hurahtamiselle on aamuyö klo 03.00, jolloin hurahtaja herää ja tajuaa kirkkaasti, mikä tulee jatkossa täyttämään hänen elämässään sillä hetkellä vallitsevan vajeen. Hurahtaja hurahtaa:

"Atkinsin dieetti: loppuelämäni valinta painonhallintaan, hyvinvointiin ja atooppiseen ihottumaan. Huomenna raivataan jääkaappi ja tyhjennetään lähimarketin kananmunaosasto - ei enää koskaan huonoja hiilareita!"

"Puolimaratonille puolen vuoden päästä? Kyllä! Hyvästi vähäinen uni ja sekava ruokarytmi. Tilauksessa uusi älyranneke, huippukalliit lenkkarit ja PT-sovellukset!"

"Mindfulness! Nyt loppuu kiire ja ylikuormitus. Joogamatto ja stressipallo esiin ja tästä välittömästi viikonloppukurssille meditoimaan."

"Konmari? En ole koskaan kuullutkaan, mutta kuulostaa hyvältä...Katos vaan, tyhjensinkin jo eteisen ja autotallin kaikki kaapit ja laatikot ja varastot tähän lattialle kierrätystä varten. "

Hurahtajalle tyypillisiä toimintamalleja ovat holtittomuus, impulsiivisuus ja jääräpäinen kyvyttömyys nähdä vaihtoehtoja hurahduksen kohteelle. Myös ilmaukset "lähteä lapasesta", "sokka irti" ja "vain takavalot näkyvät" liitetään jonkin verran useammin hurahtajiin kuin singeriläisiin.



Sosiologisesti on mielenkiintoista se, että sekä singeriläisellä että hurahtavalla lähestymistavalla voidaan päätyä täysin samanlaisiin valintoihin työn, harrastusten, ruokavalion, liikuntatottumusten, hyvinvoinnin ja vapaa-ajan suhteen - vain tavat päätyä niihin poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Yksilöiden, parisuhteiden, perheiden ja kansantalouden hyvinvoinnin kannalta voisi kuitenkin olla perusteltua lisätä edelleen ymmärrystä näistä toisiaan rikastuttavista suuntautumisista.











2.10.2016

Kesken kaiken

Keski-ikäisenä ihminen on keskimäärin kaiken keskellä. Sen lisäksi lähes kaikki on kesken. Edes oppimista ei saa nykyään loppuun tutkinnoilla, vaan elinikäisen oppimisen kuuluu olla elinkautista.

Keskellä olemisen voi hahmottaa monella tavalla. Esimerkiksi keski-ikä hahmottuu yleensä länsimaissa kaiketi niin, että ihmisen takana on historiaa ja edessä tulevaisuus. Yllättävää kyllä, jossain päin maailmaa tämä näkymä on täysin toisin päin - historia on silmien edessä, koska sen pystyy näkemään. Minusta itsestäni taas kaikki aika tapahtuu samaan aikaan, joten tässä kohdassa on väistämättä aika lailla aikaruuhkaa - läsnä on sekä tulevaisuus että menneisyys.

Sukupolvien keskellä oleminen on parasta keski-iässä, samalla se vaatii paljon. Pitäisi muistaa aika paljon, samalla pitäisi ottaa opiksi. Perimätiedon merkitys korostuu. Mitä minä haluan muistaa ja siirtää omasta historiastani ja mitä pitäisi oppia omilta vanhemmilta? Kaikeksi onneksi tieto tiivistyy. Kymmenen käskyä ja kysymys: "Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?" riittävät itse asiassa tosi pitkälle.

Kesken kaiken tulee välillä miettineeksi sitä, mikä tässä elämässä onkaan keskeistä. Mitä omassa keskeneräisessä elämässä pitää keskipisteenä?

...jotenkin melkein liiankin konkreettisesti Universumi otti tähänkin kirjoitukseen kantaa. Teksti oli minulla vasta luonnoksena työstövaiheessa, mutta jotenkin onnistuin julkaisemaan sen - keskeneräisenä, tietenkin.

Hyväksyn.