24.9.2017

Epämukavuusalue ilman mukavuuksia

Vähän aikaa sitten luin blogin aiheesta, jota olen itsekin pyöritellyt mielessäni, nimittäin epämukavuusalueesta. Riitta Hyppänen kirjoitti aiheesta hyvin ja mietti mm. korvaavia käsitteitä koko epämukavuusalueelle - sitä kun käytetään niin monissa eri yhteyksissä ja tarkoituksissa nykyään (http://riittahyppanen.fi/rubiikki-epamukavuusalueelta-oppimismatkalle/).

Itse olen sitä mieltä, että epämukavuusalueen käsitteen käyttöä pitää nimenomaan ja ehdottomasti rajoittaa ja samalla sen merkitys pitää rajata ja kirkastaa. Missään tapauksessa siitä ei pidä luopua - epämukavuusalue on ilman muuta tullut jäädäkseen.



Kuva lainattu: http://leostranius.fi/2014/06/pelon-voittaminen-vierailu-epamukavuusalueella/

Hyppäsen blogi vahvisti joka tapauksessa käsitystäni siitä, että jonkun merkillisen väärinkäsityksen johdosta olemme alkaneet sotkea epämukavuusaluetta johonkin toisen todellisuuden la-la-maahan, paikkaan, jossa käydään viihtymässä ja josta tullaan ulos jonkun uuden osaamisen, tiedon tai valaistumisen kanssa. Olemme siis alkaneet hilata epämukavuusaluetta kohti jotain sellaista, joka itse asiassa kuulostaakin...mukavalta? Mukava epämukavuusalue?! Helppo vaikeus? Musta valkoinen? Ei mikään ihme, että moni epämukavuusalueelle vapaaehtoisesti pyrkivä on itse asiassa johdettu harhaan jo lähtökuopissa ja loputkin sinne sysätyt eksyvät matkalla.

Hotelliala ja autoteollisuus ovat tällä hetkellä melkein ainoat mieleen tulevat alat, jossa epämukavuuden ja mukavuuden raja on kristallinkirkas. Vai milloin viimeksi olet tilannut huoneen epämukavuuksilla? Tai auton, johon saa lisävarusteeksi nämä ja nämä epämukavuudet? Sen sijaan esimerkiksi liikuntabisnes ja hyvinvointipalvelut liikkuvat aika usein harmaalla alueella: ”Tervetuloa meidän salillemme, täällä liikutaan epämukavuusalueella!” No ei todellakaan liikuta - tosiasiassa jokainen siellä hikoileva tuntee olonsa tosi mukavaksi hikoilunsa takia. Tai: ”Kokeile nyt retriittiryhmäämme – täällä opitaan yhdessä kulkemaan epämukavuusalueen kautta kohti mielenrauhaa.” No ei kyllä opita, koska ihan oikeasti kaikkien osallistujien mielestä on oikeasti tosi MUKAVAA istua ryhmässä miettimässä elämän hankaluuksia ja siitä se sitten syntyy se mielenrauhakin.

Eli tässä se nyt tulee, se varsinainen uutinen: Epämukavuusalueen tunnistaa siitä, että siellä ei ole mukavaa. Itse asiassa aika lailla päinvastoin: Epämukavuusalueella on…epämukavaa. Epämukavan taas tunnistaa siitä, että se tuntuu jollain tavalla ikävältä – liian kuumalta, liian kylmältä, vaikealta, nololta, hävettävältä, surkealta, raskaalta tai synkältä. Vastenmieliseltä. Tai joltain näiden yhdistelmältä – siis sanalla sanoen epämukavalta.

Epämukavuusalueita on olemassa ja niille on varmasti oma paikkansa meidän kaikkien elämässä. Ja jokaikisessä tapauksessa, jokaikisellä kerralla epämukavuuden määrittelee jokainen sillä alueella kävijä itse. Luultavasti sieltä romuna ulos tullessa on todellakin oppinut jotain uutta, tietää jotain entistä paremmin tai voi olla jopa jonkun asian suhteen valaistunut. Mutta mukavaa siellä ei taatusti ole ollut!






1 kommentti:

  1. Kollegani puhuu mukavuusalueen laajentamisesta, kun hän tarkoittaa epämukavuusaluetta. Komppaan häntä. Positiivisempi ilmaisu.

    VastaaPoista