5.3.2017

Singeriläinen vai hurahtaja?

Vastustan ihmisten keinotekoista luokittelua, kulttuurisia ja sosiaalisia stereotypioita, kategorisia olettamuksia ja dikotomioita noin yleensä. On kuitenkin olemassa tyypittely, jonka perusteella ihmiset voidaan jakaa yksiselitteisesti kahtia. Nämä kaksi ihmistyyppiä poikkeavat niin perustavalla tavalla toisistaan, että uskon eron olevan tilastollisesti merkittävä, universaali ja tosi.

Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ihmiset, jotka perehtyvät itseään kiinnostaviin asioihin huolellisesti ja omaksuvat uusia tapoja ja toimintoja osaksi elämäänsä järkevästi ja suunnitelmallisesti. Vähän niinkuin ompelukone, vakaasti ja tasaisesti tikkaamalla eteenpäin. Tiedättehän Singerin?

Singeriläinen henkilö, joka kiinnostuu vaikkapa kokkaamisesta, tutustuu monipuolisesti alan kirjallisuuteen, ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja kokeilee rauhallisesti uusia reseptejä. Tyypillisiä singeriläisiä toimintamalleja ovat vaihtoehtojen huolellinen vertailu ja päätösten tarkka harkitseminen. Singeriläiset voivat toki olla kiinnostuneita monista asioista samaan aikaan ja tällöin he ottavat käyttöön siksakkauksen. Mennään vaan eri suuntiin ja monelle alueelle, kunhan mennään suunnitellusti ja järjestyksessä, siksakkaamalla.

Toisesta kategoriasta löytyvät hurahtajat. Hurahtajat eivät kiinnostu, perehdy, paneudu tai tutustu asioihin, vaan hurahtavat niihin. Myös hurahtajan maailmaan mahtuu useampi kuin yksi kiinnostuksen kohde, mutta kaikki muut asiat ovat täysin alisteisia hurahdukselle.

Hurahtajan hurahtaminen noudattaa tiettyä kaavaa. Hurahdusta edellyttää piinallinen vaihe, jossa hurahtaja kärsii "kissa pistoksissa"-tuntemuksista ja tuntee käyvänsä samaan aikaan sekä ylikierroksilla että alikapasiteetilla. Elämästä tuntuu puuttuvan jotain ja olo on rauhaton. Siinä missä singeriläinen on elämäänsä pääosin tyytyväinen ja hakee siihen kaikessa rauhassa täydennystä, hurahtaja kokee ikävällä tavalla olevansa jotain aivan oleellista vailla. Hurahtajan alitajunta käy kovilla kierroksilla ja tuntosarvet ovat ulkona oikean hurahduskohteen tunnistamiseksi.

Varsinainen hurahtaminen tapahtuu sekunnin murto-osissa. Tyypillinen hetki hurahtamiselle on aamuyö klo 03.00, jolloin hurahtaja herää ja tajuaa kirkkaasti, mikä tulee jatkossa täyttämään hänen elämässään sillä hetkellä vallitsevan vajeen. Hurahtaja hurahtaa:

"Atkinsin dieetti: loppuelämäni valinta painonhallintaan, hyvinvointiin ja atooppiseen ihottumaan. Huomenna raivataan jääkaappi ja tyhjennetään lähimarketin kananmunaosasto - ei enää koskaan huonoja hiilareita!"

"Puolimaratonille puolen vuoden päästä? Kyllä! Hyvästi vähäinen uni ja sekava ruokarytmi. Tilauksessa uusi älyranneke, huippukalliit lenkkarit ja PT-sovellukset!"

"Mindfulness! Nyt loppuu kiire ja ylikuormitus. Joogamatto ja stressipallo esiin ja tästä välittömästi viikonloppukurssille meditoimaan."

"Konmari? En ole koskaan kuullutkaan, mutta kuulostaa hyvältä...Katos vaan, tyhjensinkin jo eteisen ja autotallin kaikki kaapit ja laatikot ja varastot tähän lattialle kierrätystä varten. "

Hurahtajalle tyypillisiä toimintamalleja ovat holtittomuus, impulsiivisuus ja jääräpäinen kyvyttömyys nähdä vaihtoehtoja hurahduksen kohteelle. Myös ilmaukset "lähteä lapasesta", "sokka irti" ja "vain takavalot näkyvät" liitetään jonkin verran useammin hurahtajiin kuin singeriläisiin.



Sosiologisesti on mielenkiintoista se, että sekä singeriläisellä että hurahtavalla lähestymistavalla voidaan päätyä täysin samanlaisiin valintoihin työn, harrastusten, ruokavalion, liikuntatottumusten, hyvinvoinnin ja vapaa-ajan suhteen - vain tavat päätyä niihin poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Yksilöiden, parisuhteiden, perheiden ja kansantalouden hyvinvoinnin kannalta voisi kuitenkin olla perusteltua lisätä edelleen ymmärrystä näistä toisiaan rikastuttavista suuntautumisista.