2.10.2016

Kesken kaiken

Keski-ikäisenä ihminen on keskimäärin kaiken keskellä. Sen lisäksi lähes kaikki on kesken. Edes oppimista ei saa nykyään loppuun tutkinnoilla, vaan elinikäisen oppimisen kuuluu olla elinkautista.

Keskellä olemisen voi hahmottaa monella tavalla. Esimerkiksi keski-ikä hahmottuu yleensä länsimaissa kaiketi niin, että ihmisen takana on historiaa ja edessä tulevaisuus. Yllättävää kyllä, jossain päin maailmaa tämä näkymä on täysin toisin päin - historia on silmien edessä, koska sen pystyy näkemään. Minusta itsestäni taas kaikki aika tapahtuu samaan aikaan, joten tässä kohdassa on väistämättä aika lailla aikaruuhkaa - läsnä on sekä tulevaisuus että menneisyys.

Sukupolvien keskellä oleminen on parasta keski-iässä, samalla se vaatii paljon. Pitäisi muistaa aika paljon, samalla pitäisi ottaa opiksi. Perimätiedon merkitys korostuu. Mitä minä haluan muistaa ja siirtää omasta historiastani ja mitä pitäisi oppia omilta vanhemmilta? Kaikeksi onneksi tieto tiivistyy. Kymmenen käskyä ja kysymys: "Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?" riittävät itse asiassa tosi pitkälle.

Kesken kaiken tulee välillä miettineeksi sitä, mikä tässä elämässä onkaan keskeistä. Mitä omassa keskeneräisessä elämässä pitää keskipisteenä?

...jotenkin melkein liiankin konkreettisesti Universumi otti tähänkin kirjoitukseen kantaa. Teksti oli minulla vasta luonnoksena työstövaiheessa, mutta jotenkin onnistuin julkaisemaan sen - keskeneräisenä, tietenkin.

Hyväksyn.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti