Mielenmaisemana Miami Vice

Viimeistään 46-vuotiaana tulee miettineeksi, mistä on kotoisin ja mihin joukkoon kuuluu. Tulee miettineeksi sitä, mikä määrittää omaa mielenmaisemaa. Erityisesti sitä tulee miettineeksi lauantai-iltana diskossa, johon on kokoontunut 300 lukioaikaista ystävää ja tuttua. Mikä meitä yhdistää ja mikä erottaa - mihin me oikein kuulumme?

Ikäiseni ihmiset ovat  eläneet 70-, 80-, 90-luvut ja 2000-luvun kaikki vaiheet ja yksi merkittävimmistä vaiheista osui 80-luvulle. Suurin osa Club Galaxyn bileisiin maaliskuussa 2016 osallistuvasta porukasta vietti yhdessä aikaa 12-18-vuotiaina, osa ala-asteelta alkaen ja loput ylä-asteella tai viimeistään lukiossa. Lukion jälkeen tiet erkanivat ja ristesivät taas myöhemmin opiskelupaikoista, perhetilanteista ja työpaikoista riippuen. Minimissään meitä yhdistää Espoo asuin- tai opiskelupaikkakuntana - maksimissaan meitä yhdistää 80-luvun poliittinen ilmapiiri, taloustilanne, vallitseva (nuoriso)kulttuuri, musiikkimaku, muoti ja merkillinen mieltymys värikkäisiin salihousuihin.

Liikututko salaa, kun kuulet Dallasin tunnuskappaleen? Onko sinulla vahva kanta rötösherroihin ja valtion tukemiin seksilomiin. Vertaatko hauskasti Putousta Velipuolikuuhun? Onko jumalan teatteri mahdollisesti edelleen mieltäsi eniten kuohuttava teatteriteko? Olet kenties syntynyt vuonna 1969 tai niillä main?

Suurin osa meistä ei kaipaa paluuta tulevaisuuteen - ei kun siis menneeseen aikaan. Mielestämme olemme edelläkävijöitä, trendsettereitä ja innovatiivisia kokeilijoita ihan tässä ajassa. Se, että olemme hiukan kallellaan kreppirautoihin, pastelliväreihin ja liian lyhyisiin farkkuihin, osoittaa vain tietoista asettumista hyvän maun yläpuolelle.

Mihin me siis kuulumme?

+ - 46-vuotiaiden entisten ja nykyisten espoolaisten mielenmaisema sijoittuu Miami Vicen kuvastoon ja Ruusun aikaan höystettynä puhtailla, valkoisilla lakanoilla. Rakkaimpien muistojen taustalla soi melodinen rock ja tukkahevi silloin kun siellä ei jyskytä manserock tai Duran Duran. Silloin ennen oli ihan ok hengailla sekä lasketteluasuun pukeutuvan jupin että hiuksiaan tupeeraavan rokkarin kanssa ja niin se on kuulkaa nykyäänkin. 

Voit yrittää päästä 80-luvusta eroon, mutta se ei onnistu. Dingon Autiotalo saa silmäsi kostumaan vielä vanhuksenakin ja Rubikin kuution ratkaiseminen tulee aina olemaan yksi merkittävimmistä saavutuksistasi.

Kasari mikä kasari.

Muutosten vuoristorataa takaperin

Suurin osa tuntemistani ihmisistä vastustaa itseään koskevia muutoksia kiihkeästi. Minä taas en todellakaan vastusta muutoksia, koska olen luonteeltani ja työroolissani innovaattori, muutosagentti ja kehittäjä.

Vastustan muutoksia ainoastaan silloin, kun ne ovat muutoksia väärään suuntaan. Väärään suuntaan menevät muutokset ovat sellaisia, joita yleensä ajavat ihmiset, joilla on ongelmia vision kanssa. Visio on joko väärä, tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Väärään suuntaan menevän vision tunnistaa helpoiten siitä, että se poikkeaa omasta visiostani.

Vastustan myös muutoksia, joissa visio on yhteinen omani kanssa, mutta tapa päästä sinne väärä. Tällöinkään en vastusta muutosta sinänsä, ainoastaan tapaa tehdä se. Väärin nähden, väärin tehden. Joskus harvoin huomaan vastustavani muutoksia siksi, että en oikein usko jonkun muun havainneen oleellista tarvetta muutokselle ennen itseäni. Tällaisissa tapauksissa olisi parasta, että huomaisimme yhdessä minun ehdottaneen muutosta jo kauan sitten ennen ketään muuta. Tällä tavalla mahdollinen muutosvastarinta - jota itse en mielelläni koe - saataisiin minimoitua.

Nykyaikana kuuluu korostaa epävarmuuden sietämisen ja kokeilukulttuurin merkitystä etenkin kehittämistyössä. Itse siedän epävarmuutta erinomaisesti ja kannustan kaikkia kokeiluihin! Epävarmuuden sietämisen varmistan siten, että minimoin kaikki riskit etukäteen huolellisesti erilaisilla ohjeilla, rajoituksilla ja pelisäännöillä - näin epäonnistumiselle jää hyvin vähän tilaa. Näissä raameissa kannustan kuitenkin kaikkiin mahdollisiin kokeiluihin. Kokeilu taas kannattaa tehdä niin, että sen tavoitteet, toteutustapa ja lopputulos on aika lailla tarkkaan suunniteltu etukäteen ja näistä suunnitelmista ei mielellään kokeilun aikana poiketa.

Muutosten onnistuminen edellyttää valintoja ja päätöksiä. Itselleni valintojen ja päätösten tekeminen on helppoa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka muutosten suunta ja tahti. Suuntaa voi minun puolestani vaihtaa melkein missä asiassa tahansa, kunhan pysytään samalla radalla kuin aina ennenkin. Eli käytännössä voidaan mennä eteenpäin tai taaksepäin, kunhan etukäteen päätetyltä radalta ei poiketa. Kun suunta on valittu, pitää enää päättää muutosten vauhdista. Oma nyrkkisääntöni on se, että yleensä kannattaa painaa samaan aikaan sekä jarrua että kaasua. Tällä yksinkertaisella tavalla tulee kätevästi minimoitua epäonnistuminen ja usein jopa pysyttyä paikallaan.

Mielelläni näenkin muutokset vuoristoratana, jonka olen itse rakentanut. Tällä radalla saa kulkea suhteellisen vapaasti etu- tai takaperin joko hitaasti tai nopeasti, ihan minun valinnoistani riippuen.

Ja luonnollisesti kaikki ovat tervetulleita tälle vuoristoradalle tekemään muutosta kanssani - kunhan ovat varanneet ja lunastaneet paikkansa etukäteen.